Voiko eksoottisemmassa paikassa katsoa filmejä kuin paljaan tähtitaivaan alla pakkasen paukkuessa metsän keskellä. Katsomona ovat auditoriomaisesti lumesta tehdyt penkit, joiden päälle on levitetty porontaljat. Jos hyvin käy, näkyvät täysin lumesta tehdyn valkokankaan takana revontulet, joiden mukaan elokuvateatteri on saanut nimensä. Ja ellei revontulia näy, niin lumisade voi yllättää ja ihastuttaa, kuten kävi toissa vuonna. Filmien päätyttyä läpsytetään paksuja hanskoja ja kuullaan monikielistä innostunutta puheensorinaa.

Ollaan siis saamelaismuseo ja luontokeskus Sajoksen takamaastossa, Inarin kirkonkylässä.
Täällä vietetään sydäntalven aikaan filmijuhlia nimeltään Skábmagovat – Kaamoksen
kuvia. Revontuliteatterin lisäksi elokuvia esitetään Siidan pienehkössä auditoriossa ja uuden saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen mainiossa juhlasalissa. Kun ollaan saamelaisten, Euroopan ainoan alkuperäiskansan mailla, niin filmit liittyvät alkuperäiskansoihin ja näiden elinolosuhteisiin kaikkialla maailmassa.

Tämän vuoden tammikuun lopulla pidetyillä, järjestyksessä 17:lla festareilla oli erityisteemana Latinalainen Amerikka, Meksikosta Chileen ja Perusta Brasiliaan. Myös Kanadasta ja USA:sta oli vahva osanotto. Saamelaisten omia filmejä nähtiin erityisesti Norjan Kautokeinosta (Sámi Film Lab), Inarista (Sogsakk) ja Ruotsista. Filmejä oli ohjelmistossa runsaat seitsemänkymmentä.

Kolmen päivän ja illan aikana tuli nähtyä näistä kaikkiaan 42 lyhytfilmiä ja yksi pitkä filmi kaukaa Siperiasta, Sahan tasavallasta. Tarinoita oli tehty parillakymmenllä kielellä. Tekstitykset olivat englanniksi, joten pelkästään kuvien voimaan ei tarvinnut tukeutua. Pienten kansojen tarinat liikuttavat ja innostavat vuodesta toiseen!
Lisätietoja: www.skabmagovat.fi

Tarmo Halonen